2.4.2 Etureunasolakko

Joissakin tapauksissa halutaan vielä enemmän nostovoimaa lisäämällä siiven etureunaan etureunalaippa, joka voi olla joko kiinteä tai automaattinen. Kiinteä etureunasolakko oli esimerkiksi Fieseler Storchissa, joka sakkausnopeus oli vain 50 km/h.  Kiinteän etureunalaipan etuna on rakenteen yksinkertaisuus ja keveys. Haittana on pysyvä vastuksen kasvu sekä solakolle tyypillinen ominaisuus kasvattaa nostovoimaa vasta hyvin suurella kohtauskulmalla. Tästä syystä etureunasolakolla varustetuisssa koneissa on korkea laskuteline ja pyrstö ylhäällä, jotta kannus ei raapisi maata laskun loppuvedon aikana.  

Automaattisolakko on painunut etureunaa vasten ja tulee automaattisesti esiin, kun kohtauskulma kasvaa riittävän korkeaksi. Jotta molempien siipien laipat eivät avautuisi eri aikaan, ne on kytketty mekaanisesti toimimaan samanaikaisesti. Vaimennin hidastaa laipan liikettä ja jousivoima varmistaa laipan sisäänvedon.

Kuva: Etureunasolakko lisää nostovoimaa, kun kohtauskulma on suuri. ΔCL on solakon tuottama nostovoimakertoimen lisäys ja Datähän tarvittava kohtauskulman lisäys.

Vaakalennossa solakko on painautunut etureunaa vasten. Kohtauskulman kasvaessa solakko tulee alipaineen imemänä esiin ja kiihdyttää virtausta etureunan yläpinnalla parantaen sakkauskestävyyttä. CL(a)-kuvaajasta näkyy etureunasolakon aiheuttama nostovoimakertoimen lisäys ja sitä vastaava kohtauskulman lisäys. Pienellä kohtauskulmalla paine pitää laipan sisällä, mutta kohtauskulman kasvaessa alipaine vetää laipan ulos. Nostovoimakertoimen kasvu alkaa vasta, kun siipi muuten sakkaisi.

Etureunalaipan vaikutus nostovoimakertoimeen poikkeaa jättöreunalaipasta siinä mielessä, että vaikutus alkaa vasta lähellä maksiminostovoimaa eli suurilla kohtauskulman arvoilla. Tästä on haittana koneen nokan pystyasento hidaslennossa, minkä vuoksi kannuspyöräkoneen pääteline on rakennettava korkeaksi, mikä rajoittaa näkyvyyttä eteenpäin. Nokkapyöräkoneeseen on puolestaan varattava riittävä vetovara, minkä vuoksi on tehtävä joko korkea laskuteline tai nostettava pyrstö riittävän ylös ettei se osuisi kiitorataan laskun loppuvedon aikana. Automaattiselle etureunalaipalle on ominaista se, että se tulee ulos vakiokohtauskulmalla eli puuskaisella säällä laippa käy ulkona silloin tällöin. Samoin kaarroissa tai vedoissa laippa tulee ulos paljon Vs:ää suuremmilla nopeuksilla. Mm. Rallye-koneissa käytetään etureunasolakkoa.

Google: Etureunasolakot, Leading-edge slats

Lyhyt yhteenveto eri laippatyyppien vaikutustavoista:

Jättöreunalaippa lisää kaarevuutta, joten CLmax kasvaa ja momentti kasvaa. Se on rakenteeltaan yksinkertaisin mutta lisää vain vähän nostovoimaa mutta enemmän vastusta kuin muut.

Solalaippa lisää kaarevuutta, sola kiihdyttää virtausta laipan yläpinnalla, joten virtaus ei irtoa laipasta suurillakaan kohtauskulmilla. Solalaippa lisää nostovoimaa lähes yhtä hyvin kuin Fowler mutta aiheuttaa hieman enemmän vastusta.

Levylaippa lisää kaarevuutta, jättöreunan tehollinen paksuus kasvaa, jolloin virtaus pysyy kiinni kohtalaisen hyvin. Nostovoiman lisäys on kohtalainen ja vastuksen lisäys huomattava. Jos laippa on poikkeutettu yli 60 astetta, toimii tehokkaana lentojarruna.

Fowler-laippa lisää kaarevuutta ja siipipinta-alaa. Laipan yläpinnassa on samanlainen puhallus kuin solalaipassa. Trimmin muutokset ovat huomattavia. On tehokkain tässä esitetyistä laipoista.

Etureunalaippa kiihdyttää virtausta etureunassa sallien (vaatien) suuremman kohtauskulman. Soveltuu erinomaisesti, jos koneella halutaan lentää todella hitaasti (Fieseler Storch)