Ilman ominaisuudet

1.1 Ilmakehän rakenne

Ilmakehä ulottuu maanpinnasta noin sadan kilometrin korkeuteen, jossa meteorit alkavat hehkua ja esiintyy valaisevia yöpilviä. 

Ilmakehä koostuu kerroksista, joita paussit erottavat. Paussit ovat korkeuksia, joissa lämpötila muuttuu selvästi.
Lentämisen kannalta tärkein kerros on alin ilmakehän kerros eli troposfääri, jonka ylärajana on tropopaussi ja yläpuolella stratosfääri.
Troposfääri on paksuin päiväntasaajan alueella ja matalin napojen lähellä. Korkeudet vaihtelevat myös vuodenaikojen mukaan ja jopa päivä/yö vaihtelua esiintyy.
Lentämiseen vaikuttavat sääilmiöt tapahtuvat troposfäärissä.

Kappaleen pintaan vaikuttavat aerodynaamiset voimat syntyvät ympäröivän ilmamassan ominaisuuk­sista. Ilmakehän koostumus maanpinnan lähellä on likipitäen seuraava: 78 % typpeä, 21 % happea ja     1 % vesihöyryä, argonia, hiilidioksidia jne. Lähes kaikissa aerodynaamisissa tarkasteluissa ilmaa voidaan pitää tasaisena kaasuseoksena. Ilmakehän fysikaaliset ominaisuudet voidaan tavallisesti määritellä paineen P, lämpötilan T, tiheyden r ja viskositeetin n tai h avulla.

Ilmakehä koostuu useammasta kerroksesta, joita erottaa voimakas lämpötilan muutos.